Jupisen kesän peruutetuksi.  Ennen kuin on liian myöhäistä.  Pikkujoulujuhlien aikaan on turha peruutella mitään, hyvä kun etuperin kotiin pääsee.  Tämän kesän säähän ei liene kukaan tyytyväinen, ei työläinen, ei lomalainen, eläkeläinen tai maata viljelevä.  Katselin eilen Rautiaisen komeita peltoja kauppareissun varrelta.  Kaura oli siistiä,  mutta ohra ( kai se ohraa on) oli lyöttäytynyt laajalti maata pitkin.  Ikään kuin periksi antaneena luonnon ankeudelle ja kohtuuttomalle sateella.
Siispä lopuilleen kallistunut ns. kesä perutaan ja aloitetaan uusi yritys lokakuun alusta.  Tietysti perutaan samalla tuleva joulu, jossa säästyy satoja, ellei tuhansia euroja/hklö.  Säästöillä voi käväistä vaikka Alpeilla hiihtämässä tai Malediiveilla uiskentelemassa (missä lienevätkin).  Uusi vuosi myös perutaan.  Välitön säästö muodostuu typerien rakettien ampumattomuudesta, josta säästuneellä rahalla pääsee takaisin kotiin sieltä kaukaa.  Ei myöskään tarvitse hankkia uutta kalenteria, vaan entinen kelataan alkuun.  Pitämättömät syntymäpäivät rauhoittavat kummasti kansan juhlimishaluja ja turhia kulunkeja, niin taloudellisia kuin esteettisiä.  Suomen kansa säästää siinä yli viisi miljoonaa elinvuotta.  Sehän näkyy positiivisella tavalla kuolintilastoissa, eikä kenenkään tarvitse lähteä edes eläkkeelle.
Kaikkein parasta kesän perumisessa on se, että kaikki hankalat asiat voi siirtää vuodella eteenpäin:  korot ja lainojen lyhennykset, luvatut reissut anoppilaan, typerät raitistumiset ja muut uuden vuoden lupaukset, laihdutuskuurit, sovitut häämenot...
Sitä ei sentään tarvitse uskoa, jos työnantaja tai kela sanoo jo suorittaneensa tilisiirron vuosi sitten.  Jotain rajaa sentään peruutuksissakin!