Kaikkeen sitä tyhmä ihminen suostuukin eli rukkaamaan kelloja puolivuosittain ees taas ja sen vuoksi sekoittamaan muutenkin levottoman sisäisen kellonsa niin, että kohta on katsottava lehmänkellosta oikea aika.

Kohta puolet ikääni olen kärsinyt noista siirroista.  Oli se aikoinaan olevinaan niin helskatin edistyksellistä ja esieurooppalaista sivistystä, kun mentiin muiden fiksujen valtioiden kanssa yhteneväiseen standardiin.  Silloin tuntui, että kohta puhumme ranskaakin sujuvasti.

Lehmää sanotaan tyhmäksi ja ajatusta vailla olevaksi olennoksi.  Olivat kuitenkin ihmistä paljon filosofisempia ja luovuttivat maitonsa juuri silloin, kun siltä tuntui.  Puhumattakaan kanoista, joilla ei ole aivoja juuri lainkaan: kotkottivat ja munivat juuri silloin, kun peräpää aukeni.

Mutta viisi miljoonaa suomalaista siirtävät kellojaan eteen ja taakse, junat pysähtelevät tunniksi keskelle korpea, kahdesti vuodessa koko väestö on sekaisin aikatauluissaan, myöhästellään töistä, mennään ihmettellemään autiolle työmaalle sitä, miksi ketään ei ole paikalla, seuraavana iltana valvotaan pöllönä tai torkutaan jo puoli yhdeksän uutisissa.  Kysellään, miksi nyt jo on pimeä tai miksi aurinko jo nousi, pitääkö mennä psykiatrille kysymään omituisesta pään heiluriliikkeestä ja oudosta pistoksesta rintalastan alla.  Eivätkä piipaat osaa ajoissa paikalle työvuorojen sekaantumisten vuoksi.

Ne rapiat viisi miljoonaa rassaavat kukin kymmeniä kellojaan ikään kuin ei olisi parempaakin tekemistä.  Yritykset ja julkiset laitokset ponnistelevat pysyäkseen niin sanotusti ajan tasalla.  Mahdoton kuluerä sekin, kun pitäisi säästää.  Puolet kellonkäätäjistäkin on ja aikaa sitten irtisanottu tai eläköitetty.  Eikä ammattitaidoton ja ulkoistettu yrityspalvelu edes tiedä, missä ne kellot ovat, mikä on se oikea nappula ja pitäisikö sitä nappulaa siirtää etelään vai pohjoiseen.  Itäsuuntaa ei edes yritetä kokeilla ulkopoliittisista syistä nootin pelosta.

Useimmat pörssilaskutkin johtuvat niistä New Yorkin, Lontoon tai Tokion pörssien virhesiirroista ajan suhteen.  Viime syksynä alkanut lamanvyörykin johtui  nimen omaan siitä tyypistä, joka istuu nyt sitä kymmenien vuosien tuomiota huijauksesta.  Ihan herrasmiehen näköinen harmaantunut ukkeli, joka erehtyi vain siirtämään kelloaan väärään suuntaan.  Ja siitä maailman talous romahti in bona fide.

Ainoa, joka ei suostu mokomaan hömpötykseen, on Notre Damen kellonsoittaja.  Siellä hän piilottelee kappelinsa syvissä varjoissa vedellen naruistaan juuri silloin, kun itse haluaa ja siltä tuntuu.

Samaan tapaan itsekin kääntelen pariakymmentä kelloani ajallaan, heti joulun jälkeen tai räystäiden tippuessa.  Tai sitten annan itse ajan hoitaa homman.  Sehän, se aika, parhaiten tietää.