Aamulla (lue: aamupäivällä) heräilin sopivan hitaasti kääntyen toiselle kyljelle kuin valas ulapalla.  Selkä tuntui ihan hyvältä.  Muistelin yön unia, mutta mitään merkittävää ei ollut tarttunut nauhalle.  Selän viereinen kumppani, siinä heti etupuolella - ei se, vaan vähän ylempänä - huomautti kuristen, että aamupalalle olisi noustava.  Mieluummin ennen kello viiden teetä.

Hivuttauduin edelleen epäluuloisena selän suhteen vuoteen laidalle istumaan.  Aurinko näytti killittelevän säleverhojen takana.  Sitten erehdyin räpyttelemään silmiäni liian tiuhaan -  ja niillä räpsyillä selkäranka valahti alas.  Onneksi oli housut jalassa, muuten se onneton ranka olisi voinut karata peittokasan sekaan.  Kuinka moni selkärangaton, alaston mies onkaan hukkunut peittoihinsa pelkästään vuoden ensimmäisen kuukauden aikana.  En halua edes tietää.  Onneksi tilastotkin valehtelevat.

Jotenkin se päivä kulki kulkuaan ja minä köpsöttelin perässä sen, minkä kerkesin.  Parin voidellun ja tonnikalalla lastatun muhkun ja mustan, sokerittoman kahvimukillisen jälkeen olin tekemättä edes niitä näitä.

Edellisenä iltana pariin vesilitraan hukuttamani suomalaiset herneet vaativat hiljaisuudellaan jatkotoimenpiteitä.  Niinpä laiton ne levylle lievälle lämmölle, etteivät kuumuudesta heti säikähtäisi.  Savuluut laitoin tuhtikuumempaan veteen kypsymään lihojen irroitusta varten.  Kokkisota on raakaa peliä: siinä luun- ja lihanpalat sinkoilevat ja sipulit itkettävät!

Hernekattila oli edelleen oudon hiljainen ja lopulta kokeilin kylkeä: ihan kuollut ja eloton!  Ei minkäänlaista sykettä.  Olin laittanut väärän levyn päälle.  Siispä ruoka-aika siirtyi tunnilla eteen päin.  Sen kunniaksi leikkasin paksun siipaleen sipuliteemakkaraa, halkaisin sen keskeltä antaen toisen puolen vaimolle ja ahmaisten itse sen vähän isomman puolen.

Koko päivän puhelin oli ollut ripihiljaa.  Mutta heti kun olin irroittamassa keittolihoja luista kädet rasvan peitossa, kännykkä hälytti minuutin välein kahdesti.  Ensin sieltä tarjottiin "ilmaiseksi" lehteä ilman tilausvelvollisuutta JA lisäksi 60 euron lahjaa ja... Keskeytin tylysti vuodatuksen ja sanoin, etten ole lahjoista enkä ko. lehdestä kiinnostunut.  Saatuani käteni taas rasvaisiksi energiayhtiöstä kysyttiin, että enhän vain ollut kiinnostunut liittymään kaukolämpöverkkoon.  Sanoin, että en, eikä varmaan talommekaan.

Nyt tänne viestikeskukseni perille tuntuu jo rokan tuoksu ja kuolaan jo kuin Pavlovin uskollinen koira.  Lähdenpä könyämään keittiön suuntaan, josko pian pääsisin harrastamaan pääelinkeinoani.  Vaimokin tykkää hernesopasta, toivottavasti myös huomenna ja ylihuomenna ja...