Viking-lottoarvonnassa viehättävä lottonainen toivotti voittajille onnea.  Käsittääkseni onnea olisi pitänyt toivottaa kaikille hävinneille, sillä eiväthän voittajat onnea tarvitse.  Ellei sitten ollut tarkoitus olla sarkastinen.  Joskushan äkkirikastuneen elämä menee sekaisin, kun ei osaa hallita muuttunutta tilannetta.
Tuskin vakavahenkisessä ohjelmassa on tarkoitus irvailla kenellekään, sillä lottoarvonnathan ovat vakavahenkisiä kuin viimeisellä tuomiolla taivaan porteilla:  kenellä käy tuuri ja pääsee sisään?  Kenellä on synneistä puhdas rivi?  Käykö armo oikeudesta?  Lotto ainakin on armoton.  Helpompi on kamelin jne.

Lottovoittajaa voi siis onnitella, mutta onnen toivottaminen on pelkkää rienausta.  Kun itse menen pari kertaa vuodessa ärrälle ja tilaan viisi riviä lottoa ilman jokeria, niin siinä vaiheessa jonossa takanani seisova voisi potkaista minua takamukselle ja toivottaa onnea.  Mutta ei hän tietenkään voi, sillä hänhän toivoo itselleen koko pottia eikä ketään jakamaan sitä.

Tuosta tulikin mieleen kouluajan paras kaverini, johon yhteydenpito on ollut hyvin satunnaista kirjoitusten jälkeen.  Kerran lienemme puhuneet puhelimessa ja pari kertaa lyhyesti tavattu.  Eikä lähes kolmeenkymmeneen vuoteen sitäkään.  Sattumalta seilasin eilen netissä ja vastaan tuli tuttu nimi.  Selasin vähän tarkemmin:  syntymävuosi, toinen etunimi ja työpaikka täsmäsi.  Ei siinä vielä mitään, tietysti voisi vaikka yllättää ja pirauttaa kun numerokin (työpaikalle) selvisi.  Mutta selvisi myös vanhan kaverin verotetut tulot vuodelta -06:  reilut 900 tuhatta euroa!  Tiesin, että hän oli merkittävässä asemassa, mutta että sellaisessa!  Taitaapa olla parempi unohtaa koko juttu, kun varmaan välissä hääräisi todennäköisesti kymmenen sihteeriä ja puhelinvahtia.  Uskonpa kuitenkin, että mies itse on yhtä vaatimaton, kuin silloin kauan sitten.  Ei leuhkinut edes kuudella ällällään; miten sitä sitten viitsisi muutamalla miljoonalla.

Mutta jos kadulla vastaan tulisi, niin varmasti käytäisiin olusilla.  Voisin jopa tarjota: onhan sitä aina sen verran taskussa hynää.  Lapsuuden kaveri sentään.