Monet hektiseen elämään tottuneet työssäkäyvät ihmiset ovat jo muutaman päivän haukotelleet ikävystyneinä.  Kun kaikki univelat on poispyyhityt, kaikki perinneruuat menneet läpi ihmisen suoliston lisäten rasvamassan määrää keskivartaloon, lahjaksi saadut urheiluvälineet on kokeiltu ja viety lukolliseen varastoon odottamaan parempia aikoja harrastaa, kun pyhinä kasaantuneet työt pitäisi hoitaa alta pois ennen uudenvuoden pyhiä, eikä aikaa ole kuin kolme päivää, niin maapallon aikaa valvova elin, ranskalainen IERS-organisaatio (?) on päättänyt lisätä vuoden loppuun ylimääräisen sekunnin!

Sehän organisaatio on kuin itämaan tietäjien nykyaikainen versio:  yhteinen ja yhtälainen lahja kaikille maan ihmisille ikään, rotuun jne. katsomatta.  Sekunti lisää kurjaan elämäänne. Käyttäkää se kuten haluatte, lahjoittakaa vaikka kiinalaisille.  Silloin se merkitseekin heille isoa ajansäästöä, reilua miljardia sekuntia.  Tai laittakaa se tilille korkoa kasvamaan, sillä elämänne voi jatkua siellä lopussa minuuttikaupalla, jos sen sekunnin on nuorena hyvin sijoittanut.  On siinä - niin kuin kaikessa sijoittamisessa - omat riskinsä.  Voi aikalaman tullessa syödä ison palan siitä oman elämän aikajanasta.

Kuinka sen sekunnin itse käytän.  Minulla, eläkeukolla, on aikaa tuhlattavaksi asti.  Tänäänkin, auringon paistaessa kylmän kauniisti kirkkaassa lumimaisemassa, nuokuin henkisessä alhossa sohvallani katsellen toosasta typerryttäviä urheilukisoja.  Tuhlasin turhuuteen tuhansia arvokkaita sekunteja häpeämättömästi.  Sitten luin sanomalehti Keskisuomalaisen verkkosivulta tuon edellä mainitun tärkeän uutisen.  Siis minullekin lahjoitetaan vuoden päätteeksi yksi sekunti!

En voi jatkaa sekuntien tuhlausta entiseen tapaan.  Se on pakko sijoittaa mahdollisimman tuottavasti.  Taidanpa lahjoittaa sen muutaman sähköyhtiön päävetäjälle, joka sekunnissa vetää semmoiset optiomiljoonat, jollaisia en ole ansainnut ikinä.  En, vaikka ne kiinalaiset lahjoittaisivat minulle kaikki ne juuri saamansa sekunnit.  Var så gud, kära Lilius!