Sydämen asialla tekee hyvää sydämelle. Perustelen kohta.

Keitin iltapäivällä oikein ison kasttilallisen pottuja. Ne olivat pussissaan alkaneet itää. Kasvimaa lienee lumen alla jonkinmoisessa kohmeessa, joten vaon tekeminen on jopa tällaiselle kuokkijalle vaikeaa, jollei jopa mahdotonta. Joten siitä vain kattilaan ja levylle hiljakseen porisemaan. Siitä paljoudesta riittää useammaksikin syöntikerraksi erilaisina variaatioina a`la Iisi öljyn, voin, paistinpannun, mikron, uunin ja ihmetekojen avulla.
Särpimiksi oli jopa valinnan varaa, toisessa rasiassa viipaloitua naudan maksaa ja toisessa sikaviipaleita. Ja kummankin viimeinen käyttöpäivä oli juuri tämä torstakinen. Pannullahan ne kypsyivät öljyssä ja vähän voissakin. Suolan lisäksi heittelin sekaan viittä erilaista maustetta löysin rantein, kuten oikean mieskokin kuuluukin. Eikä paikka ollut ollenkaan Hell´s Kitchen vai mikä se pommipään ohjelma oli.

Kissakin saapui kesken paistamisen ulkotöistään, hyppäsi keittiön penkille. Se on merkki siitä, että haluaa samaa sapuskaa kuin ihmisetkin. Annoin kypsää maksaa. Kissa nikkasi silmää, että juuri sitä kuomaseni ja ahmi niin että viikset vipattivat.Söimme mekin, vaimo ja minä. Nälkäänsähän syö vaikka minun tekemääni ruokaa, sanoi vaimo ja otti lisää sianviipaleita, jotka olivat juuri sopivan mausteisia ja rapeita. Pottuja jaksoin vain kaksi kookasta, leipää ei tarvinnut, kun aamiaisella oli mennyt ainakin kolme siivua.

Maha painoi tälläkin kertaa siinä määrin, että oli pakko selättää itsensä sohvalle. Vaimo jäi raivaamaan syömingin jälkiä. Painavan paistinpannun olin sentään itse puhdistanut. Oli sopivasti viiden teeveeuutisten aika, jonka jälkeen alkoikin alussa kehumani Sydämen asialla. Sen seuraamisesta onkin tullut rutiinia. Ensimmäisten minuuttien aikana selviää illan jakson aihe, sen jälkeen nukahdan ja kuulen vain muutaman 60-luvun tutun melodian, viittä vaille kuusi herään, katson jakson loppuratkaisun sekä kello kuuden laajemman uutiskatsauksen.Sarjana hyvinkin viihdyttävä, meno sopivan unettavaa.

Puoli seitsemältä olen kylläinen, tietoinen maailman ja Suomen tilanteesta ja valmiina vaikka mihin sankaritekoihin terhakkana kuin pieni orava. Käymään vaikka kaupassa tai muuten vain kävelylenkillä. Tai kirjoittamaan blogiin, niinkuin tällä kertaa.

Tuleekohan sieltä mitään hyvää? Vai lisäisikö tietämystään roskakulttuurista? No, kohta tulee puoli yhdeksän uutiset. Ja kympin uutisten loppukevennys. Lopuksi voisi surffailla kanavilla ja netissä. Huomenna sama uudestaan. Lehdessäkin muuttuu ainoastaan päiväys. Sitä samaa teillekin.