Taisin edellisessä vuodatuksessa mainita jotain jännittävästä kinkkujutusta.  No, se mainososasto panee aina parastaan, joskus vähän enemmänkin.  Tiedättehän te...

Joka tapauksessa kinkun paiston ajoituksen suhteen on ollut pienoista ongelmaa.  Esikoinen porukoineen haluaa tietysti olla aaton omiin touhuihinsa keskittyneenä omassa kotonaan, kuopus taas vapaana sieluna voi tulla ja mennä milloin haluaa, mutta mieluummin eri kerralla kuin esikoisen sortin sakki, jolloin menoa ja huisketta riittää niin, että heikompihermoista hirvittää.

Mitään suuria syöntiorgioita ei vierailijoille järjestetä, mutta kahvin kanssa pitää olla joululeipää ja kunnon kinkkua.  Ehkä vielä joulupuuroa, jos joku jaksaa tehdä ja muut jaksavat syödä.  Toisaalta en voi luopua siitä tavasta, että se varsinainen kinkku laitetaan kypsymään myöhään aatonaattona niin, että aattoaamuna talon täyttää syntisen herkullinen siansorkan tuoksu. 

Kuopus tulikin autoineen avuksi kinkun hankintareissulle (sai samalla sopivan suuruisen joulurahan antamaan joulurauhaa).
Pakasteeseen kannettiin iso kinkku odottamaan oikeaa hetkeään, pienempi pakasterulla jäi keittiön sivupöydälle sulamaan.

Pikkukinkun laitoin sitten tänään uuniin.  Enkä antanut kissalla yhtään, vaikka se havahtui suorastaan vaatimaan maistiaisia.  Pyöri jaloissa kiihkeine katseineen, nousi tiskipöytää vasten venyttäen itsensä pitkäksi luiruksi, naukui lihapalaa kuin aikamies.  Mutta en antanut, kun kinkku oli verkon suojassa.

Tunti sitten pikkukinkku oli kyllin kypsä.  Kattikin tuli sopivasti sisälle lenkiltään, juuri kun tein verkkoon miehen mentävää aukkoa.  Kissa saikin nyt kaipaamansa palan ja toisenkin.  Maistui niin hyvin, että halusi kohta takaisin ulos.  Sen verran itsekin maistettiin, että oli kypsää ja sopivan tuimaa ja lihaista.

J.K.  Kuopus soitti äsken ja kertoi veljesten vierailevan kahdestaan nyt viikon vaihteessa ja hän itse tulee aattoiltana oikein aterialle (toivottavasti tiskaa kanssa).  Esikoinen tulee sitten perheineen - tai niiden kanssa, jotka sattuvat olemaan sillä hetkellä terveiden kirjoissa - sitten, niin, joskus epämääräisessä lähitulevaisuudessa.

Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, juhannus sentään joka vuosi.