Silmiä sirritellen kävin aamulla postilaatikolla.  Oli huikaisevan kirkasta, kun hanget levittäytyvät lakananvalkeina ja auringonsäteiden kultaamina kaikkialla ympärillä.

Silmät jäivät vielä pihalle tultuani hämärään eteiseen.  Piti hetken aikaa ihan räpsytellä ja odotella niitä silmiä takaisin.

Kissa yritti taas puoli seitsemältä ulkoilemaan, mutta kääntyi saman tein takaisin.  Ja tunnin kuluttua uudestaan.  Sitten se viettikin nelisen tuntia nautiskellen hankikannosta.  Seikkailee sisäpihalla kuin uutta kokisi.  Tutkii hajut, kiipeää pariin puuhun, tähystää sieltä että näkikö kukaan hänen ketteryytensä, peruuttaa alas, tiputtelee selkäänsä havun neulasia ja lepän urpuja tuoden ne sitten tuliaisina sisälle.

Lintulautakin sai täydennystä.  Auringonkukan siemeniä ei kovin paljon menekään nyt, kun päiväaurinko paljastaa siemeniä hankien sisältä.  Pähkinärouhe tekee kyllä kauppansa, orava tekee nopealiikkeisiä vierailujaan.

Kyllä vaan aurinko kummasti kirkastaa mieltä, alkaa olla jo kolmasti kirkastettua, ihan hohtavan helmeilevää.  Sitä valoa toivon myös blogiystäville!