En lisännyt eilen illalla pähkinöitä pihan roikkuvaan syötinhäkkyrään ja aamulla oli orava pahantuulisesti katkaissut narun kostoksi.  Kohta koko hökötys on risana, ei ollut ensimmäinen mielenosoitus.  Että osataan sitä täälläkin päin maailmaa ilman sateenkaarikulkueitakin.

Muutama naakkakin on ottanut tavakseen vierailla pähkinäapajalla.  Pesivät puolen kilometrin päässä vanhan pappilan hormeissa.  Siispä niitä ei voi kyörätä pois eikä varsinkaan noitua, kun ovat papillisia lintuja.  Melko pelottomiakin ovat.  Pitää mennä aivan lähelle, jotta väistävät sivummalle.  Pari kertaa olen joutunut kuuntelemaan muutaman harakan ja parin naakan yhteiskonserttia, jota säestää vielä yksi varis kauempana.  On siinä musiikkikorva kovilla!

Aamu oli pilvisen hämärä.  Kissakin tuli ulkopöydälleen aamupalalle jotenkin väsyneen oloisena.  Varttitunnin rapsutusten jälkeen söi vähän raksuja ja oli sitten huomaavinaan jotain mielenkiintoista liikettä heinikon seassa.  Sinne painui hiipien vaanimaan.

Puolilta päivin avasin taas ulko-oven katsoakseni pihan tilannetta, kun kissa ryntäsi jolisten sisään.  Eikä sillä ollut edes hiirtä tuomisinaan, vaan se halusi lisää ruokaa.  Sitä sai, mitä tilasi.  Sen jälkeen olikin sohvalevon vuoro, nukahti pian täyteen uneen lievästi kuorsaten.  Pilvisenä päivänä voi nukkua univelkoja pois.

Äsken se siirtyi takanani olevan vaatekomeron alatasolle.  Sinne se menee silloin, kun  ei halua edes valon häiritsevän untaan.

Eihän sitä aina jaksaa pihaakaan päivystää.