Ei tuo puutarhamyyräily ole vaaleapintaisen hommaa.  Eilenkin oli leveälierinen huopahattu pään suojana ja iso puu loi varjonsa paikkaan, johon istutin tomaatintaimia.  Siihen meni vain tunti, puolitoista taukoineen, mutta silti otti koville.  Kun on talven viettänyt olmin elämää, niin fyysinen kunto on rapaluokkaa.  Kissakin vietti siestaa tuuhean puskan suojassa.  Ei edes tullut työnjohtajaksi.  Kylmä omenalimsa maistui oikein hyvältä urakan jälkeen.  Tosin kaloreita ( vai ovatko ne jouleja) tuli varmaan enemmän kuin niitä oli ´raataessa´ kulunut.
Lähden kuitenkin vähäksi aikaa sinne eedeniin, mutta sen jälkeen aloita sen Pirki-novellin.  Ellei sitten aurinko sekoita pollaa.