Useimmiten vielä tässäkin iässä terveyttä pitää itsestään selvänä asiana.  Muutenkin lapsuuden aikaisten rokkojen, hinkuyskien ja jopa keuhkosta loytyneen, sittemmin itsestään arpeutuneen jäljen ja anemioiden jälkeen olen saanut elää jokseenkin tervettä elämää.

Sitähän pitääkin täysin selvänä asiana.  Muut voivat huonosti, sairastuvat vakavasti ja kuolevat sitten pois.  Itse on ennustettavuudessa heti Teräsmiehen jälkeen:  vain ruoste tai krypton meikäläiseen tehoavat.

Nyt täytyy kyllä tuottaa mahdollisille lukijoilleni pieni pettymyt:  olen edelleenkin vailla kuolettavaa tautia (pitänee koputtaa puupäätäni).  Tuli vain mieleen, kun nilkka alkoi reistata jokunen päivä sitten.  Pieni vaivahan se on, mutta kun jokainen askel teki kipeää.  Oli kuin nilkan jotain jännettä olis kierretty solmuun.   Ja minulla on niin alhainen kipukynnys, että jo 38 asteen kuumeessa sorrun puolitajuttomana punkan pohjalle.  Tosin sellainen asettuu päivässä.  Tuo nilkan jäytäminen alkoi perjantaina, lauantaina olin jo ontuva erikson.  Piti kuitenkin mennä esikoisen esikoisen rippijuhliin.  Kaasuttaminen ja jarruttaminen sujui sutjakkaasti kipeälläkin jalalla, mutta astuminen oli lähes mahdotonta.  Olinkin sitten pojan pihasa melkoinen känkkä.  Muutamat harvoin juhlassa tavatut vieraat katsoivat sillä silmällä, että onpas papparainen loppunsa edellä, puhuu muutenkin vanhoista, hyvistä ajoista ja muistaa tietysti kaikki väärin.

Sunnuntaikin meni tarkkaan astelemiseni harkiten.  Vasta illan suussa muistin ottaa buranan.  Se alkoikin tuntua iltamyöhällä ikäänkuin parantavana voimaantumisena, vaikken mikään lääkeuskovainen olekaan.  Mutta kai se tehosi, kun edellisestä buranasta oli aikaa vaikka kuinka.  Velipojallekin fb:sin, että taitaa henki sittenkin säilyä, tai ainakin jalka.  Tosin hänelle ei auta juuri valittaa pikkuvaivoistani, kun hänellä on pahat säryt jatkuvana seuralaisenaan ja tietää taatusti sen, mitä jatkuvan kivun kanssa eläminen on.

Sitten  tänä aamuna jalka olikin yllättäen melkein kunnossa.  Otin sentään vielä toisen buranan eikä kaupassa käydessä tarvinnut yhtään ontua.  Nyt olen taas oma itsekäs itseni, eikä minuun tietenkään pure mikään eikä koskaan.  Tiedättehän ne, jotka eivät koskaan kärsi kuumetta tai muuta fyysistä tai henkistä kipua tai ahdistusta.  Suuria paskiaisia ovat kaikki.  Siispä liityn mielihyvin samaan rotuun.

Kunnes... 

Polvistuisin, mutta kun ne ovat aika arat ja vähän kipeät.