Ikkunanäkymässä alkaa olla enempi mustaa kuin valkoista.  Parit lumityöt menivät ihan hukkaan.  Pitäisi vain rauhassa odottaa tuonne toukokuuhun ennen kuin kaivaa lumikolaa esiin.  Säästyisi monta hikipisaraa ja vaivan palkkaa.  Tosin kunnon lumipyryn jälkeen tehty luominen on hyvä kuntotesti:  jos sen jälkeen sydän on yhä paikallaan, niin on myös elossa - vai miten päin se meni.
Olen kuitenkin jo kahden päivän ajan harrastanut urheilua.  Perjantai-iltana otin monta rajua nyrkkeilyerää ja saatiin Amin Asikaisen kanssa kunnolla turpiimme.  Olimme kovin surkeita lähikontaktissa.  Lauantai meni syöksyessä, hyppyrissä, sprintissä ja ties missä.  Ja kaikki se touhu samalta sohvalla!  Välillä piti tosin nousta jalottelemaan, kun jäsenet puutuivat.  Aika ajoin taisin torkahtaakin.  Väsyy semmoisessa urakassa lahjakaskin menneisyyden lupaus.

Tänäänkin tulee nälkä ankaran sohvaurheilun ansiosta.  Onneksi on tipun koipia ja ranskalaisia.  Ei muuta kuin uuniin ja lautaset pöytään.  Sitruunankin muistin ostaa. 

Muistakaa tekin olla kunnon laiskureita edes loppusunnuntai, muuten ei ensi viikkoa hengästymättä jaksa.